PÄIVÄ TV-mainos kuvauksissa

Meille soitettiin viikolla 45 ja koiriamme pyydettiin K-ryhmän Joulu TV-mainokseen, kun puhelu tuli uskoin että joku pilailee kanssamme ja sanoinkin ”joo niin varmaan”.
Mutta aikamme siinä keskusteltuamme uskoin vihdoin että tosiasia oli kyseessä.
No sitten soitin Ipelle töihin ja sama juttu, Ipe sanoi ”joo joo” ja yritti sulkea puhelimen!
Seuraavien puolentoista viikon aikana puhelin pirisi tiheään tahtiin ja sovittiin kaikki faktat.

23.11.2006 Ipe tuli töistä klo 11.00 sillä meidän tuli olla klo 13.00 kuvauspaikalla.
Otimme mukaan malamuuteistamme Nuutin, Inan, Oprin, Demin ja Topin ja lisäksi Ipen alaskanhusky”pojat” eli narttumme Debbien ja Lucan.
Päästyämme paikalle Ipe viritteli ketjut maastoon sillä ohjaaja halusi valita koirat jotka kuvissa esiintyvät.
Ina ei valitettavasti päässyt kuviin kun Ina ei aina niin hirveästi tykkää toisista tytöistä.

Oli jännää seurata kuvausporukan valmisteluja, heistä ekat olivat tulleet paikalle klo 5.00 aamulla ja olivat aloittaneet museoalueen muuttamisen Joulupukin mökiksi ympäristöineen.
Klo 15.30 alkoivat ekat harjoitukset jolloin koirat siirtyvät ketjutettuina paikoilleen.
Joku oli halunnut kuvaan myös hevosen ja alunperin oli tarkoitus että hevonen on lahjareen edessä, mutta se pillastui jo alkumetreillä ja rikkoi museoreen aisat, silloin kyllä peloitti kun iso hevonen hyppi ja potki takajaloillaan ja ympärillä oli lapsia ja myös koiramme olivat hyvin lähellä sitä.
Onneksi onnettomuuksilta vältyttiin ja hevonen lähti kotiin.
Tämä taas tiesi sitä että suunnitelmaa oli muutettava jälleen kerran (se oli muuttunut viimeisen viikon aikana jo useasti). Eli koirat siirtyivät reen eteen ja siinä ne sitten kököttivätkin seuraavat 11 tuntia!!
Oli hienoa huomata kuinka hyvähermoisia kaikki koiramme ovat!
Sillä ympärillä oli meteliä, koneita, mielettömän suuria valolaitteita nostettiin pimenevälle taivaalle valaisemaan aluetta, paikalla oli lapsia koululuokallinen juoksemassa palavien soihtujen kanssa ja aikuisia ihmisiä jos jonkin näköisiä (mm. lyhytkasvuisia joilla oli liimatut parrat), lumikoneella tehtiin lunta koiriemme jalkoihinkin ja päälle ripoteltiin steariiniltä tuntuvaa ”lunta” jonka koirat melkein heti ravistivat pois.

Samaa tilannetta kuvattiin moneen eri otteeseen ja kun malamuutin tuntee niin tietää ettei sitä kauaa kiinnosta tehdä jotain saamatta siitä palkkaa....
Välillä kun koirat saivat olla kuvauksista vapaana ne nukkuivat siinä keskellä kuvaus paikkaa ja ihmisiä juoksi välillä niiden yli ja joskus joku melkein astui korvalle mutta muutit vaan makoilivat ja katselivat silmät auki touhuja..
Tauoilla riitti koirilla aina rapsuttajia niin aikuisia kuin lapsiakin, yleensä siinä oli ympärillä 20-30 ihmistä ja oli jännä huomata kuinka lapset menivät luottavaisesti koirien luo ja alkoivat rapsuttamaan ja halailemaan kun taas aikuiset menivät varovasti ja jos koirista joku päästi äänenkin tai liikutti nopeasti päätään hyppäsi aikuinen vaistomaisesti taaksepäin, lopulta kuitenkin kaikki aikuiset (nekin jotka aluksi pelkäsivät koiriamme) kävivät rapsuttelemassa ja moni ihastui ikipäiviksi malamuuttiin!
Eräskin mies kyseli koiristamme monen tunnin ajan ja kierteli niiden ympärillä uskaltamatta koskea niihin kunnes sitten vihdoin kysyi minulta että uskaltaako niitä silittää ja sitten hän varovasti silitteli Opria joka loplta istui melkein miehen sylissä, Opri sai muutenkin paljon ihailijoita juuri tuon toimintansa takia.

Loppukuvauksia tehtiin yöllä tuossa kahden-kolmen välillä ja silloin jouduttiin jo käyttämään paikalla olevaa kissaa houkuttimena sillä koirat olivat hyvin väsyneitä, ne eivät olleet saaneet liikahtaa paikoiltaan minnekään sitten klo 15.30 jälkeen.
Ihme kyllä kukaan koirista ei edes pissannut paikalle! Olimme kyllä syöttäneet ne ja juottaneet ennen kuvauksia sekä lenkitimme ja käytimme hädillä, mutta kuvausten aikana ne eivät saaneet kuin vettä ja ”pikku” Topikin osasi olla pissimättä!
Kun vihdoin klo 3.20 ohjaaja kuulutti ”kiitokset koirille” olimme iloissamme että saimme luvan lähteä sillä Ipe oli menossa aamulla töihin ja minä sairaalaan kokeisiin.
Koirien kuljetus kuvauspaikalta autolle kesti hiukan sillä Topikin pissasi varmaan minuutin yhtä soittoa:)
Kotona olimme pikkusen ennen viittä ja ehdimme ”nukkua” tunnin ennenkuin taas täytyi lähteä.
Kun me pääsimme lähtemään kuvauspaikalta jäi sinne vielä Joulupukki, muori ja heidän apulaisiaan.
Kuvaustiimillä oli edessään vielä kova työ sillä kuvaukset oli saatava päätökseen klo 6.00 ja sen jälkeen koko alue oli siivottava sen näköiseksi kuin oli ollut ennen kuvauksia ja siihen oli aikaa heillä 1,5h!

Kokemuksena tämä oli ainutlaatuinen ja malamuutit saivat taas monia uusia ihailijoita ja nyt vaan odotamme että millaisia ottoja siitä mainoksesta tulee kuluvana jouluna ja mahdollisesti seuraavanakin telkkarista ulos.